Oivalluksia onnellisuuteen

Oivalluksia onnellisuuteen

Onnellisuus ja eräänlainen rauha on se, mitä lähes jokainen haluaa sisimmässään etsiä ja löytää. Kukaan ei halua kärsiä tarpeettomasti, mutta aina jokin ulkoinen meinaa ottaa meissä hallinnan ja viedä meidät kärsimyksen syövereihin. Tässä blogikirjoituksessa hahmottelen omaa käsitystäni ja filosofiaa onnellisuudesta, jolloin löytyy varmasti jokaiselle jotakin opittavaa kohti sitä lopullista totuutta ja käsitystä, joka viimeinkin voi vapauttaa.

Oppitunti 1 - onnellisuus pitää ansaita Se, mitä sanon seuraavaksi ja seuraavissa kappaleissa, voitte olla eri mieltä tai samaa mieltä. En ole täällä herättämässä keskustelua, vaan sisäistä keskustelua teidän itsenne kanssa, jotta kehittyisitte elämässä. Jokainen on vapaa uskomaan siihen, mitä sanon tai olematta uskomatta. Vastuu vapaudestanne ja uskomuksista on sinällään blogikirjoituksen arvoista, mutta jätän sen myöhemmäksi.

Omassa elämässä olen huomannut sen, että onnellisuus pitää ansaita. Se on ikäänkuin eräänlainen pankkitili, jolloin kokemuksia kerryttämällä, oppitunteja elämästä oppimalla ja tekemällä oikein asioita tulee onnellisemmaksi ja tyytyväisemmäksi elämässä. Jos en tee mitään, pelaan tietokoneella tai muuten vain rilluttelen, niin tuossa mielentilassa on lähes mahdotonta olla todella onnellinen. Ikään kuin omatuntoni kolkuttaa, keho kiukuttelee, sitten ärsyyntyy.

Siksi pitkään olen miettinyt, että onnellisuus on vain sivutuote hyvästä ja oikeasta elämästä. Se ei ole päämäärä itsestään, vaan pikemminkin tulee sivutuotteena. Siksi kannattaa keskittyä siihen, mitä sisimmässään todella haluaa tehdä, mitä todella haluaa kokea ja tuntea. Mitä enemmän tekee noita asioita ja pysyy aktiivisena, niin sen kauempana mieli pysyy onnettomista asioista. Silloin vasta alkaa kertymään onnellisuusbonusta tilille.

Elämässä kaikki kasvaa. Kun luonto saa hieman aurinkoa tai ei lainkaan, niin luonto pyrkii kasvamaan kohti ideaalia. Jopa ihmiskehomme ovat täynnä bakteereita ja mikrobeja, jotka elävät harmoniassa ja pyrkivät kasvamaan sekä täyttämään tilan. Jopa yksinäinen kasvi jossakin tien juurella pyrkii kasvamaan, vaikka paikka ei olisikikaan maailman parhain. Se, mikä ei kasva, niin se kuolee ja kuihtuu. Eikö se olisi itsessään jo järkiperäinen peruste kasvaa, mennä eteenpäin tai ainakin olla aktiivinen? Itse olen huomannut, että päivässä on vähemmän tunteja kuin asioita, mitä voisi tehdä. Miten olisi edes aikaa murehtimiselle, kun esimerkiksi salilla menee helposti 3 tuntia, töitäkin pitää tehdä ja sitten on niin paljon asioita opittavana ja kirjoitettavana? Mieti, jos kasvaisit kohti onnellisuutta ja iloa? Jos pieni puro muuttuu suureksi koskeksi, niin miksi sinä muutut, jos teet hyviä tottumuksia ja tapoja riittävän paljon?

Oppitunti 2 - onnellisuus tulee sisimmästä Joillekin jo ensimmäinen oppitunti on enemmän kuin riittävästi koko elämän ajaksi. Seuraavat oppitunnit menevät hieman syvemmälle, mutta mitä syvemmälle menee sen enemmän pitää uida sinne päin, ja jotta voisi uida ja sukeltaa, pitää oppia elämän koulussa, miten uida ja sukeltaa, jotta löytyisi onnellisuuden helmiä.

Kielitieteessä löytyvät käsitteet subjekti ja objekti. Isto kirjoitti blogiartikkelin onnellisuudesta. Isto on subjekti ja blogiartikkeli on objekti. Sinä siis olet tekijä, joka vaikuttaa objektiiviseen todellisuuteen. Ilman subjektia ei ole objektiakaan ja toisin päin. Siksi myös onnellisuus tulee sinusta itsessään, ei objektiivisesta todellisuudesta: maailmasta löytyy lukuisia esimerkkejä, kuinka suuret miehet ovat olleet suorastaan hurmoksessa, syvässä rauhassa ja onnellisuudessa karuimmissakin oloissa. Jeesusta ristiinnaulittiin, mutta armahti pettäjänsä ja kivusta huolimatta säteily onnea.

Toisin sanoen sinä olet vastuussa onnellisuudesta. Sinun mieli tekee onnellisuuden. Yksi hyvä musiikkikappale kiteyttää sen täydellisesti: “Tell us why seek outside, and when it’s all in our minds” Olen kuunnellut sen kappaleen lähes tuhat kertaa. Pystyn jo mielessäni jo näkemään, kuinka lähtiessämme paremmille metsästysmaille koemme syvän rauhan, ilon ja onnen tajutaessamme, kuinka meidän oma mielemme, egomme, alhainen minuutemme ovat yrittäneet laittaa niin paljon kapuloita rattaisiin, sumentamaan mielemme siitä todellisesta onnesta, vapaudesta ja autuudesta. Se tulee mieleen siitä kappaleesta.

Oppitunti 3 - ala taistelemaan kohti onnellisuutta Jos kaikki on vain “mielissämme”, jopa kaikki, mitä näemme ulkona. Itse asiassa valon ja muiden aistiärsykkeiden on tultava joka tapauksessa mielen filtterin läpi ja me itse pystymme vaikuttamaan siihen ulkoiseen enemmän kuin uskommekaan. Kun on hyvä päivä, niin tuntuu että koko todellisuus on täynnä onnea, hyviä asioita tapahtuu ja iloa piisaa. Mutta kun on huono päivä, niin se saattaa päättyä varsin ikävästi nakkikioskin jonossa. Kun tunnemme kipua, niin se on seurausta jostain ja me hoidamme itsemme kuntoon ja vältämme tekemästä sitä, mitä aiheuttaa kipua, ellei se ole hyvää kipua, kuten salin jälkeinen puutuneisuus.

Mutta on olemassa myös mielen kipu. Jokin asia ärsyttää, omat ajatukset saavat ahdistuneeksi tai ylipäätänsä kaikki negatiivinen. Mitä sille sitten pitäisi tehdä? Sille on syynsä, joten kannattaa oppia syyt sille. Hoida itsesi kuntoon syiden ymmärtämisen jälkeen. Kuuma kylpy tekee ihmeitä ja sitten vältä tekemästä sitä, ellei se ole hyvää mielen kipua, kuten itsensä ylittämistä tai vastaavaa. Se on helpommin sanottu kuin tehty - se vie vuosikymmeniä jopa lukuisia elämiä. Jos vain muistaisi tämän pienen totuuden ja aina palaisi siihen, kun meinaa oma mieli, irrationaalisuus tai negatiivisuus sokaista. Sitten aloittaa taistelun. Yksi hyvä visuaalinen harjoitus on kuvitella itsensä huonoimmassa mahdollisessa tilanteessa täynnä kipua ja terroria, mutta jos onnistuu kuvittelemaan itsensä täynnä tarmoa, onnea ja rauhaa, niin ei pitäisi sitten omassa elämässä tulla vastaan tilanteita, joissa ei pärjäisi.

Oppitunti 4 - Ala luomaan ja antamaan onnea ja iloa muille Yksinäisyys on yksi suurimmista surun ja kärsimyksen aiheista. Jopa viisaimmatkin ja vahvimmatkin tarvitsevat usein ympärilleen jotakin. Koko todellisuus on rakentunut sille, että mentäisiin kohti yhtenäisyyttä, ihmissuhteita, vuorovaikutussuhteita ja vastaavaa: näin ainakin pyhät kirjoitukset ja viisaimmat pyhät ihmiset ovat sanoneet. Timantti on maailman kovin elementti, ja sen hiilimolekyylien välillä on upein yhtenäisyys:

Timantin jokainen hiiliatomi on sp³ -hybridisoitunut ja sitoutunut neljään naapurihiiliatomiin neljällä tetraedrisesti suuntautuneella lujalla σ(sp³, sp³) -sidoksella. Tällöin muodostuu timanttikiteen läpi ulottuva säännöllinen verkkorakenne. Timantti syntyy maan alla kovassa paineessa ja kuumuudessa, ja se on luonnossa esiintyvistä aineista kovin - Wikipedia

Toisin sanoen onnellisuus syntyy kovan mielen sisäisen taistelun jälkeen ja joka sitoutuu vuorovaikutussuhtein muihin atomeihin - neljään ja tämä on neljäs oppitunti, joka opettaa onnellisuuden ja timantiksi tulemisen salat. Kun olet täynnä iloa ja onnellisuutta, niin mikä estää sinua antamasta sitä muille omalla tavallasi? Miksi ottaa, kun voi antaa? Aurinko antaa pyyteettömästi ja se on maailman kuumimmista ja kovapaineisimmista kappaleista? Pystyt tuntemaan jo luissasi, jos joku haluaa sinulta jotakin, mutta ilahdut, jos joku auttaa pyyteettömästi ollessasi pahassa paikassa. Äitisi rakastaa sinua ehdoitta, mikset sinä rakastaisi lähimmäisiäsi omalla tavallasi? Kokemuksethan syntyvät ja usein ovat suorastaan hurmoksellisia, kun ne kokemukset jaetaan muiden kanssa. Punaviinipullo yksin voi olla ihan kivaa, mutta jos jaat sen jonkun kanssa, niin paljon parempaa.

“The only wealth which you will keep forever is the wealth you have given away.” -Marcus Aurelius Onnellisuus, positiiviset tunteet, ilo ja kaikki, mitä olet jo oppinut luomaan itsessäsi, niin sen antaminen pistää ne kaikki potenssiin kymmenen. Elämä tulee olemaan yhtä paratiisia ja jäätelökesää sen jälkeen, kun oikeat ihmiset ympärilläsi nauttivat positiivisuudestasi ja te kaikki kasvatte yhdessä ja vahvistutte vahvemmaksi kuin timantit.

Lisää